Macaronit

Kokeilin vajaa kuukausi sitten tehdä macaroneja. En ollut vielä silloin lukenut niistä mitään, vaan katsoin vain Hans Välimäen Välimäki-kokoelmakirjan petit fours-osastoa ja totesin macaronien ohjeen näyttävän riittävän yksinkertaiselta. Liekö sitten syynä pelottomuus vai mikä, mutta macaroneista tuli ihan kivoja. Vähän ne jalat levisivät ja koloja niissä näkyy siellä täällä, mutta tuloksena ei ollut mitään niin katastrofaalista kuin olisin odottanut, jos olisin ollut tietoinen siitä, kuinka oikuttelevina niitä pidetään. En tosin enää kaikkien pelottelujen jälkeen tiedä, uskallanko kokeilla noita uudelleen.

Kaikki on aina söpömpää lilliputtikoossa...

Macaronit:
125 grammaa mantelijauhetta
225 grammaa tomusokeria
20 grammaa kaakaojauhetta
100 grammaa valkuaista
25 grammaa sirosokeria

Yhdistä manteli, tomusokeri ja kaakao. Vatkaa valkuaiset ja sirosokeri pehmeäksi vaahdoksi. Siivilöi kuivat aineet pienissä erissä vaahdon joukkoon. Pursota pienen lantin kokoisia nokareita. Anna seistä n. 20 minuuttia ennen paistamista. Paista 150 asteessa 12 minuuttia.

Tunnustetaan sitten vielä lopuksi ettei minulla ollut sirosokeria ja ainesten mittasuhteetkin olivat edelleen epätarkkoja. Pitäisi varmaan vähitellen ostaa uusi vaaka, mutta nykyinen on vaan niin nätti. Ehkä pidän sen ainakin koristeena.

"Perunaleivos"

Leivonnaiset ovat siitä hyviä, että jämät on usein helppo käyttää. Pullan voi kuivattaa korpuiksi, pikkuleivät jauhaa keksimurupohjaan ja melkein mistä vaan voi tehdä perunaleivoksia. En tiedä, mitä siihen oikeaan reseptiin kuuluu, mutta ihan hyvin näitä voi sanoa vaikka jämäpalleroiksi jos on tarkka nimityksistä. Tällä kertaa palleroiden uhriksi joutui se ensimmäinen Sacher-kokeilu, joka sai seurakseen yli jääneen suklaakuorrutteen ja kirsikkalikööriä.

Parhaat palleroni syntyivät ennen joulua pippaloitteni tähteistä. Niihin tuli sopivassa suhteessa pipari-, hiekkakakku- ja suklaakakkumuruja, maitosuklaata ja kirsikkalikööriä. Kirsikkalikööriä tein muutama vuosi sitten ensimmäistä kertaa, ja oikeastaan vahingossa. Halusin nimittäin tehdä joululahjaksi suklaakirsikoita Jan Hedhin Intohimona suklaa-kirjan ohjeella. Siinä neuvottiin säilömään kirsikoita konjakkiin sokerin kera. Kun sitten puolen vuoden kuluttua otin kirsikat konjakista, havaitsin tämän maukkaan sivutuotteen olemasssaolon. Hiekkakakku taas on fariinisokeriin tehtynä suosikkini perinteisistä kahvikakuista. Reseptin sain joskus äidiltäni joululahjaksi kakkuvuokaan sidottuna.

Hiekkakakku:

200 grammaa voita
2 ja puoli desiä fariinisokeria
3 munaa
2 rkr (mieluummin enemmän) konjakkia
1 tl leivinjauhetta
1 desi perunajauhoja
2 desiä vehnäjauhoja

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen ja sitten konjakki. Sekoita kuivat aineet ja siivilöi taikinaan. Paista 175 asteessa noin tunti.


Suklaakakku:

250 grammaa tummaa suklaata
200 grammaa voita
90 grammaa sokeria
konjakkia
5 munaa

Sulata suklaa voin ja sokerin kanssa. Lisää konjakki ja rikki vatkatut munat. Kypsennä vesihauteessa 180 asteessa.

Sacherkakku ja muuta suklaahöpinää

Kokeilin Sininen kuutamo-blogista löytynyttä Sacherkakkua. Resepti oli selkeä ja helppo toteuttaa, mutta siinä oli minun makuuni liikaa sokeria tai sitten minun olisi pitänyt käyttää vahvempaa suklaata (käyttämäni oli mietoa 70%:sta). Kokeilin seuraavana päivänä lisätä suklaata ja vähentää sokeria ja loppputuloksena pääsin aika lähelle minun makuuni sopivaa. Se tosin saattaa olla monelle muulle liiankin suklainen, sillä yhden munan minitaikinaani käytin n. 70 grammaa tummaa suklaata. Kuuden munan kakkuun siis tulisi 420 grammaa. Hmmm... yhdessäkään ohjeessa en ole nähnyt lähellekään tuota määrää. Ehkä seuraavassa kokeilussa taikinaan tulee jotain ekstravahvaa suklaata, jolla suklaan määrä saadaan alemmas. Suklaakuorrutteella oli tänään huono päivä, enkä edes voinut tehdä uutta, kun suklaa loppui. Murr...

Muutenkin suklaamakuni lienee hieman perussuomalaisesta poikkeava. Fazerin Sinistä ostan vain harvoin ja lempimaitosuklaani on Michel Cluizelin 50% Mangaro. Suomessa Cluizelin suklaat maksavat liikaa, joten suosikkiasemastaan huolimatta sitäkin tulee ostettua harvoin. Valrhona on toinen suosikkimerkkini, mutta arkikäyttööni haen suklaat useimmiten Lidlistä. J.D. Grossin suklaat ovat nimittäin hintaluokassaan parhaita Suomesta saatavia suklaita.

Sacherkakku (minikokoinen kokeiluversio, määrät yhä oikuttelevan vaa'an vuoksi epätarkkoja, tehty pikkuvuokiin):

70 grammaa suklaata
1 keltuainen
n. 30 grammaa voita
hieman sokeria
1 valkuainen
neljäsosadesi sokeria
puoli desiä vehnäjauhoja

Sulata suklaa ja sekoita siihen keltuainen. Vaahdota voi ja sokeri ja sekoita suklaaseokseen. Vaahdota valkuaiset ja kääntele massaan. Lisää lopuksi vehnäjauhot ja jaa vuokiin. Kypsennä uunissa 175 asteessa.

Avautumista osa 1

 En jotenkin jaksa kiinnostua siitä, onko kaupan valmislihapullissa kanannahkaa tai vaikka muovia. Koko aihe tuntuu hieman turhalta, kun miettii, kuinka helppoa on tehdä itse lihapullia. En niele selityksiä kiireestä - nopeitakin ruokia kun löytyy paljon - vaan kyse on ilmeisesti siitä, ettei ruoanlaitto tai välttämättä edes ruoan maku kiinnosta. Tunnustan, etten ole mikään suuri einestuntija, mutta ne kokemukset, mitä minulla on valmisruoasta, ovat lähinnä karmaisevia. Silti ihmisille myynnin perusteella maistuu siitä kanannahasta huolimatta. Missä siis ongelma?

Hieman samaa makuasiaa sivuaa myös moni kakkublogi. Sivustoilta löytyy toinen toistaan upeampia täytekakkuja, sellaisia, joitten teosta en itse edes uneksi, mutta sisällä on välillä pelkkiä valmisjauheesta ja Flora vispistä tehtyjä mössöjä. Kerman ja itsetehtyjen moussejen makuun tottuneena en voi olla ihmettelemättä. Margariini on myös sellainen aine, jonka tarkoitusta en ymmärrä. Minun on vaikea hahmottaa, miksi kukaan haluaisi käyttää sitä, kun kaupasta saa voitakin.

Kavereita syömässä

Ex-triomme oli luonani syömässä ja yritin keksiä jotain helppoa ja maistuvaa arkiruokaa. Silmäni osuivat lähikaupassani häränhäntiin, joita kotona sitten hauduttelin tähteeksi jääneen punaviinin kanssa. Lopputulos olisi voinut hyötyä lihaliemestä ja lisämausteista, mutta hyvää se oli nytkin.

Ruoan seuraksi kaupasta tarttui mukaan Trapiche Pinot Noir Oak Cask, josta minulla ei ollut selkeää muistikuvaa. Olen huono kuvailemaan viinejä monisanaisesti, mutta viini oli perushyvää ja sopi kohtuullisesti ruoan kanssa.

Häränhännät:

Sipulia
Herkkusieniä
Suppilovahveroita
Häränhäntiä
Punaviiniä
Timjamia

Valkosipulia
Pippuria, suolaa
Granaattiomenasiirappia

Käytä sienet, sipulit ja lihat pannulla. Kaada päälle reilusti punaviiniä ja vettä/lihalientä niin, että lihat käytännössä peittyvät. Lisää mausteet ja hauduttele kansi päällä muutama tunti. Kun liha on mureaa, ota kansi pois ja keitä lientä kokoon. Lisää granaattiomenasiirappia ja maista.

Käytin viime kesänä mökkeillessäni internettiä kahteen otteeseen. Toisella kertaa piti selvittää juna- ja bussiaikatauluja ja toisella etsiä leipäreseptejä. Viva ciabatta on varmaan paras suomalainen leipäblogi ja tämäniltainen leipäkin on suoraan sieltä. Olen ihastunut kyseiseen pain l'ancienne-reseptiin sen yksinkertaisuuden takia. Tällä kertaa tosin onnistuin tekemään jotain väärin (luultavasti esimerkiksi mittaamaan aineet, kun vaaka on omissa sfääreissään), ja taikina oli ihan liian tiivistä, kun aiemmin ongelma on ollut pikemminkin päinvastainen. Jonkinnäköisen sitkon sain kuitenkin aikaiseksi ja maku oli hyvä mutta koostumus ja ulkonäkö jättivät toivomisen varaa. Varsinkin ulkonäkö on aika hmm... mielenkiintoinen?

Jälkiruoaksi oli valkosuklainen kokeilu, joka meni jo kertaalleen uusiksi kokkaamisen lomassa. Reseptiä täytyy vieläkin vähän kehitellä, joten sitä ei vielä tähän tule. Kuvassa on lisäksi puolukkakastiketta, jäätelöä ja jotain maitosuklaisia muruja.

Kritiikistä

En tiedä eksyykö tänne kovinkaan paljon ihmisiä, sillä suhtaudun skeptisesti kykyyni a) ottaa kuvia b) kirjoittaa kiinnostavasti ja c) tehdä täydellisiä höpsäytyksiä. Kuitenkin haluan mahdollisten tulevien lukijoiden tietävän, että kaikenlaiset oikaisut ja neuvot, sekä asiallinen kritiikki ovat tervetulleita. Välillä nimittäin näkee bloginpitäjien reagoivan negatiivisesti hyväänkin kritiikkiin, mikäli se ei ole ainoastaan ylistävää. Minä en varsinaisesti kirjoita tai julkaise kuvia tuotoksieni arvostelun toivossa, koska olen ainoastaan amatööri ruoanlaiton ja leivonnan suhteen. Haluan kuitenkin kehittyä ja tiedän, että minulla on paljon opittavaa - sen näkee työnjäljestä. Harjoittelemalla toki oppii, mutta myös virheitä, jos ei osaa harjoitella oikein.

Ruma suklaaruusu ja taatepikkuleipiä

Koristelu on minulle yleisesti ottaen todella uusi asia, mutta koska minusta on ihanaa syödä myös silmilläni, pitäisi sitäkin kai alkaa harjoitella. Kokeilin ensimmäistä kertaa suklaaruusun tekemistä suklaamassasta, ja rumahan siitä tuli. Lisäksi minulla oli osa tartelettimassasta paistamatta, ja koska se oli niin mautonta, sekoitin siihen taatelimassaa. Lopputuloksena oli ihan kivoja taatelipikkuleipiä.

Suklaatarteletti

Olin kutsunut ystäväni syömään ja autuaasti unohtanut käydä kaupassa. No, jääkaapista löytyi kaksi ylijäänyttä keltuaista, joista syntyi tartelettipohjien päälle lusikoitu suklaamousse. Pohjat olivat vähän mauttomia ja kuivahkoja, mutta toimivat ihan hyvin supertäyteläisen suklaamoussen vastapainona.

Keittiömestari Jänöläinen esittäytyy

Olen Keittiömestari Jänöläisen lempinimen saanut pieni kurre. Puuhailen paljon ruoan parissa ja väsäilen milloin minkäkinlaisia höpsäytyksiä. Minulla on paha tapa sävellellä kaikenlaista omasta päästäni, joten en aina tiedä tekeleihini tarkkoja reseptejä.

Hmm... Kuvassa on mansikkavalkosuklaamoussea ja tryffelimassaa keksien päällä, keksimurusuklaaliköörihässäkkä ja macaron-yritelmä.